11.3.1917: Keisari menettää valtansa

Venäjä

Nyt alkaa todellakin rytistä. Pietarin mellakat ylittävät kaikki ennen nähdyt kapinat. Venäjän keisarinvalta on kaatumassa. Keisariperheelle alkaa valjeta, että kyse ei enää ole satunnaisista mellakoista, joita Pietarissa on ollut meneillään jo pitkään ja jotka on aina saatu tukahdutettua kovin ottein.

Miten tähän oli päädytty?

Venäjä oli juuttunut maailmansotaan, joka oli vienyt jo kuuden miljoonan venäläisen hengen ja kulutti maan voimavaroja. Sota oli alkanut mennä huonosti. Venäjä oli menettänyt Puolan. Sodan alkuvuosien innostunut kansallishenki oli hävinnyt. Kansaa suututti ennen kaikkea se, että ennestäänkin huonosti toiminut ruokahuolto on päätynyt aivan katastrofaaliseen tilanteeseen.

Vilja alkoi konkreettisesti loppua kaupungeissa.  Teollisuudella meni huonosti, sillä vienti oli lähes kokonaan loppunut sodan vuoksi. Miljoonat pakolaiset saapuivat Saksalle menetetyiltä alueilta kuluttamaan muutenkin vähiä ruokavaroja.

Nikolai II oli surkea keisari. Hän ei saanut minkäänlaista otetta maan ongelmiin. Hän vaihtoi ministerejä yhtenään ja nimitti pääministereiksi toinen toistaan epäpätevämpiä, kuuliaisia alamaisiaan. Lopullisen virheensä hän teki, kun hän ryhtyi johtamaan sodankäyntiä itse – huolimatta siitä, ettei ymmärtänyt sodankäynnistä mitään. Seurauksena oli ensinnäkin se, että sota meni entistäkin huonommin, ja toisekseen se, että hän hengaili yhtenään armeijan päämajassa Mogilevissä (Valko-Venäjällä) ja oli siten poissa Pietarista. Nikolain poissaollessa hänen vaimonsa puuttui koko ajan valtiojohdon asioihin, mikä suututti ministereitä ja duumaa (valtakunnanneuvostoa). Lopulta Nikolaista tuli niin epäsuosittu, että eliitti kääntyi heti häntä vastaan, kun kansa alkoi mellakoida.

 

Mitä maaliskuussa tapahtui? (Vanhan ajanlaskun mukaan se oli vielä helmikuuta.)

Putilovin metallitehtaalla alkoi maaliskuun alussa lakko, joka laajeni mielenosoituksiksi ja mellakoiksi kaupunkiin. 9.3. mielenosoittajia oli jo 200 000. Mielenosoittajat vaativat keisaria eroamaan. Keisari oli tilanteen kärjistyessä jälleen armeijan päämajassa Valko-Venäjällä. mistä duuman puheenjohtja Rodzjanko hälytti hänet takaisin Pietariin. Keisari viivytteli lähtöään muutaman päivän, sillä hän piti Rodzjankon sähkeitä liioitteluna ja turhana hätäilynä. Tilanteen valjettua hänelle hän sähkötti Pietariin käskyn, jonka mukaan mielenosoittajia oli ammuttava ja mielenosoitukset lopetettava. Sotilaat epäröivät käskyn noudattamista ja armeijan yksikköjä alkoi liittyä mielenosoittajien puolelle.

Keisarille uskollinen pääministeri Golitsyn hajotti duuman keisarin nimissä.

Vasta 13.3., kun pääkaupunki oli jo täydessä kaaoksessa, keisari lähti junalla kohti pääkaupunkia. Juna ei päässyt perille Pietariin, sillä kaupunkiin johtavat rautatiet olivat kapinallisten vallassa. Kahden päivän kuluttua keisari allekirjoitti päätöksen luopua kruunusta veljensä Mihailin hyväksi. Mihail taas ilmoitti seuraavana päivänä, ettei ota kruunua vastaan.

***

Suomalaiset sanomalehdet eivät 11.3. kirjoittaneet vielä mitään Pietarin levottomuuksista. Sensuuri esti tämän aiheen käsittelyn täysin. Lehdissä oli tavanomaisia raportteja ministerineuvoston kokouksista. Ja vielä mainostettiin ensi-iltaan tulevaa elokuvaa ”Voittoisa Kaukasian armeija”, joka oli ”valokuvattu H.M. Keisarin erikoisella luvalla”.

 

 

 

 

 

 

   

 

 

 

 

 

 

Vastaa