12.9.1919. Mielipuolen huonoa hoitoa, lipeäkiven juontia ja kommunistiasiaa.

Suomi, Yleinen

On taas ollut hiukan taukoa sadan vuoden takaisten asioiden kaivelemisessa. Blogin ylläpitäjän julkaisutahtia rajoittavat valitettavasti muut toimet ja velvoitteet. Olisi kyllä hauskaa, jos voisi ainoastaan penkoa näitä vanhoja asioita. Jos Sinä, hyvä seuraaja, toivot näitä taannoiskatsauksia useammin, on sinullakin marginaalisessa mittakaavassa mahdollisuus siihen vaikuttaa; klikkailemalla aktiivisesti tekstin lomassa näkyviä mainoksia generoituu ehkä jonain päivänä tästä julkaisusta pientä tulovirtaa, mikä taas mahdollistaisi blogin ylläpitäjän allokoimaan enemmän työaikaansa tähän hauskaan, joskin ehkä hyödyttömään harrastukseen.

Mutta itse asiaan; Hämeen Sanomat 12.9.1919; olkaa hyvä!

Sosiaaliasioita sadan vuoden takaa. Jos jäävät nykyaikana mielenterveyspotilaat heitteille, ei tilanne ollut kehuttava silloinkaan. Entisen talollisen P.T.:n, joka 13 vuotta aiemmin oli joutunut mielenhäiriöön, tapauksessa ei ainakaan ollut vaaraa siitä, että potilas olisi tuottanut avohoidossa vahinkoa itselleen tai muille. Sen sijaan hänet oli kahlittu seinään rautaisella kalvosinrenkaalla, jota ei uutisen mukaan ollut avattu yli kymmeneen vuoteen.

Pelastusarmeijan upseerikoulu tai kuolema. Näin olivat ajatelleet kaksi turkulaistyttöä, joiden vanhemmat eivät halunneet suoda heille pelastusupseerin uraa. Pettymyksensä tytöt olivat päättäneet huhdella alas kulauksella lipeäkiviliuosta, ilmeisen tietoisina siitä, että sen jälkeen ei enää maallisen vaelluksen poluille olisi paluuta. Itsemurhayritys jäi kuitenkin kesken, toinen tyttö henkitoreisiin, toinen pahasti säikähdyksiin.

Aunuksen sotaretkeltä uutisoitiin yhä uusista valloituksista. Kuvaus vaikuttaa kaunistellulta. Retki oli kääntynyt tappiolliseksi jo kesäkuussa ja vain muutamaa päivää tämän uutisen jälkeen viimeisetkin joukot poistuisivat Aunuksen Karjalasta. Vain Repolan ja Porajärven pitäjän jäivät Suomen yhteyteen vuoteen 1921 asti.

Itä-Karjala-innostus ei kuitenkaan lakannut sotaretken vastoinkäymisiin, vaan ”aunukselainen laulukööri” kiersi maata heimoajatusta ylläpitävissä Aunus-illoissa.

Helsingin maalareille antaa vankan porvarillinen Hämeen Sanomat tunnustusta ”kommunistien edesvastuuttoman kiihoitustyön” vastustamisesta. Maalarien kokous oli vaatinut jäsenistöltään työskentelyä ammatillisten järjestöjen lujittamiseksi, varautuen siihen vaiheeseen, kun ”kapitalistinen tuotantomuoto on saavuttanut määrätyn kehitysasteen, jolloin työväenluokan on yhteiskunnallinen valta käsiinsä otettava”, mutta kun nyt kumminkin kommunisteja vastustivat, uutisoitiin tämä asia myönteiseen sävyyn.

Sitten siirrytään eri maakuntaan ja eri aatepohjalle. Viipurissa ilmestynyt työväenlehti Kansan Työ:

Pinnarille töitä?

Venäjän valkoisen hallituksen kerrottiin ottaneen yhteyttä Suomen hallitukseen ja pyrkineen innostamaan suomalaisia mukaan hyökkäykseen Pietariin. Tarkoituksena olisi ollut yhdistää voimat bolsevikkien vastaisessa taistelussa. Näitä suunnitelmia oli Suomessa kesällä harkittu, mutta nyt ne eivät enää saaneet juuri minkäänlaista kannatusta. Suomessa alettiin myöntää bolsevikkihallinto tosiasiaksi, monen mielestä epämiellyttäväksi, mutta kumminkin sellaiseksi, jota ei ainakaan välittömästi pystyttäisi kaatamaan.

Virossa edettiin sitä kohti, että neuvostohallituksen kanssa voisi neuvotella. Kovin houkuttelevalta ei tosin kuulosta sen Viron hallituksen tehtävä, jonka olisi tultava rintaman poikki kohtaamaan Neuvosto-Venäjän edustajia.

Leniniläistä kiihkoilua. Yhteistyö liian lepsujen sosialistien kanssa oli ehdottomasti kielletty. Se, joka sitä ei ymmärrä – on idiootti.

Linkit lehtiin:

Hämeen Sanomat

Kansan Työ

Seuratkaa myös Facebook-sivua!

Vastaa