19.12.1917. Hirmutyöt Turussa.

Suomi

 

Marraskuussa 1917 Suomessa oli yleislakko, joka ei ollut pelkkä lakko vaan myös vallankumousyritys. Punakaartit ottivat hetkeksi vallan monilla alueilla. Turussa lakko ikään kuin jäi päälle ja punakaarti jättäytyi valtaan lakon jälkeenkin.  Punakaartin muodostama miliisi otti itselleen järjestyksenpitäjän aseman. Riita järjestysvallasta johti siihen, että punainen miliisi meni lakkoon 15.12.1917 ja avasi neljäksi päiväksi portit holtittomalle ryöstelylle ja mellakoinnille.

 

Wikipedia kertoo mellakoista näin:

Yleislakon aikana Turun punakaartin muodostama ja William Lundbergin johtama miliisi otti itselleen järjestyskunnan tehtävät ja pidätti ensitöikseen kaupungin poliisipäällikkö Oskar Nikanderin ja Turun ja Porin läänin kuvernööri K. J. M. Collanin. Heitä pidettiin edelleen vankeina myös lakon päätyttyä. Joulukuun alussa Turun sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö vaati uutta Svinhufvudin senaattia tunnustamaan Turun järjestysvallan kuulumisen työväenjärjestöille ja nimittämään Collanin tilalle maaherraksi sosiaalidemokraattien luottamusta nauttivan henkilön. Lundberg kävi joulukuussa neuvotteluja Turun tilanteen ratkaisemisesta senaattori Arthur Castrénin kanssa, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt, sillä kaupunginvaltuuston myöntämän määrärahan loputtua joulukuun alussa Lundberg vaati valtiota tunnustamaan Turun miliisin ja maksamaan sille palkkaa. Senaatilla ei ollut keinoja pakottaa Turun miliisiä taipumaan, sillä Turun suojeluskunta oli lähes aseeton ja kaupungin venäläisen varuskunnan oletettiin tukevan pikemminkin punakaarteja kuin Suomen hallitusta.

Kun neuvotteluratkaisua Turun järjestysvaltakysymykseen ei löytynyt eikä valtuusto suostunut myöntämään miliisille enempää määrärahoja palkanmaksua varten, miliisi meni lauantaina 15. joulukuuta painostustoimenpiteenä lakkoon, jolloin kukaan ei valvonut järjestystä kaupungissa. Jo ensimmäisenä lakkoyönä kaupungilla rikottiin näyteikkunoita. Seuraavana, 16. ja 17. joulukuuta välisenä yönä Turun keskustassa puhkesi rajuja mellakoita, joiden yhteydessä noin 50 keskustan liikehuoneistoa ryöstettiin tai tuhottiin. Kohteiksi joutuivat lähes kaikki keskustan kaupat. Vaikka ryöstelyn alkuperäiseksi motiiviksi selitettiin ankara elintarvikepula, kohteeksi päätyi pääosin muita kuin elintarvikeliikkeitä, erityisesti vaatekauppoja, kultasepänliikkeitä ja apteekkeja. Yleinen sekasorto veti mukaansa henkilöitä, jotka näkivät tilaisuuden arvotavaran kahmimiseen. Taloudellisten vahinkojen suuruudeksi arvioitiin myöhemmin 1,34 miljoonaa markkaa. Ryöstely olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta illalla 18. joulukuuta venäläiset sotilaat saapuivat turvaamaan järjestystä Turun keskustassa, saatuaan ilmeisesti käskyn Helsingissä toimineelta sotilaiden, matruusien ja työläisten aluekomitealta, joka Venäjän kansankomissaarien neuvoston valtuutuksella katsoi käyttävänsä ylintä valtaa Suomessa. Lisäksi turkulaiset kauppiaat olivat samana päivänä palkanneet ukrainalaisia kasakoita valvomaan järjestystä maksua vastaan. Turun miliisilakkoa oli aluksi tarkoitus jatkaa, mutta 18. joulukuuta Lundberg ajoi läpi päätöksen lakon lopettamisesta. Kolme päivää myöhemmin miliisi ja senaatti pääsivät sopimukseen, jonka nojalla Collan ja Nikander vapautettiin senaatin maksamia 60 000 markan lunnaita vastaan. Turkuun asetettiin eri puolueiden yhteinen järjestyslautakunta, joka sai tehtäväkseen miliisin uudistamisen. Noin 50 ryöstöihin osallistunutta henkilöä pidätettiin ja osa varastetusta tavarasta palautettiin liikkeiden omistajille.

 

Porvarillinen Turun Sanomat onnistui ilmestymään koko mellakkaviikon ajan. Tässä otteita Turun Sanomista pahimpien mellakoiden laannuttua 19.12.

Pietarista oli tuotu pitkin syksyä aselasteja punakaarteille. ”Toveri Rähjän” eli Eino Rahjan aselastit saivat ankaran tuomion. ”Punakaartien asestautumisen tarkoituksena on ollut ja on yhä kaiken rauhallisen yhteiskuntaelämän hävittäminen, samanlaisen sekasorron aikaansaaminen meidän maahamme, jommoisen sosialistiemme ylistämät bolshevikit ovat Venäjällä luoneet.”

Kravattivarkaan meinasi käydä huonosti.

”Väkijoukon viha kohdistunut erääseen humalaiseen ryöstäjään.” ”Väkijoukko kävi toiseen mieheen käsiksi ja kun häntä tarkastettiin, löydettiin häneltä browninki sekä suuri joukko varastettuja silkkisiä nenäliinoja, kravatteja y.m.”

”Isolla Hämeenkadulla olivat huligaanit yöllä puoli 4 tienoissa ampuneet leskirouva Eskolan yksityisasunnon akkunasta luodin, joka oli lentänyt vasten muuria. Ketään ei huoneessa vahingoittunut, mutta pelästys oli luonnollisesti tavaton.”

Sosiaalidemokraattisessa kunnallisjärjestössä oli väitelty siitä, pitäisikö lakko lopettaa vai sitä laajentaa.

”Miliisipäällikkö Lundberg haluaa koko maata käsittävää yleislakkoa ja sosialistidiktatuuria.”

Uutisia oli muualtakin. Pietariin kuljetettujen venäläisupseerien  arveltiin katkaisseen itse kaulansa.

Öljyn taas ennustettiin loppuvan pian kokonaan.

Kaikesta oli pulaa, järjestysvalta romahtanut. Oltiin jo hyvin lähellä sotaa, joka alkaisi reilun kuukauden päästä.

Linkki Turun Sanomiin 19.12.1917.

Käy tykkäämässä Facebook-sivustamme ja seuraa tapahtumia tasan sadan vuoden viiveellä!

Vastaa