2.1.1918 Leninin nimikirjoitusta hakemassa

Suomi, Venäjä

Eduskunta oli julistanut Suomen itsenäiseksi 6.12.1917. Suomen senaatin toiveena oli, että ulkomaat välittömästi tunnustaisivat Suomen itsenäisyyden. Ikävä kyllä siinä kävikin niin, että Pohjoismaat, Saksa, Ranska, Britannia ja muut ilmoittivat, että pitäisi ensin hakea se tunnustus Venäjältä. Sitä ennen asiaa pidettiin Venäjän sisäisenä eikä mikään maa halunnut sotkeutua siihen. Ei edes Venäjää vastaan sotinut Saksa, jolla olivat jo rauhantunnustelut meneillään Venäjän kanssa. Suomen senaattoreille tämä oli ikävä juttu, sillä he eivät olleet lainkaan suunnitelleet menevänsä hattu kourassa Pietariin pyytämään tunnustusta bolsevikkijoukolta, joka oli kaapannut vallan Venäjällä hetkeä aikaisemmin. Itse asiassa Suomen senaatti oli perustellut itsenäisyysjulistusta juuri sillä, että Venäjällä ei nähty bolsevikkivallankaappauksen jälkeen olevan selkeää hallintoa ja niinpä Venäjästä saatettiin yksipuolisesti julistautua itsenäiseksi.

P.E. Svinhufvudin johtama valtuuskunta joutui sitten kumminkin matkustamaan joulun jälkeen Pietariin mukanaan kirje, jossa Venäjän hallitusta pyydettiin tunnustamaan Suomen itsenäisyys. Bolsevikit hyppyyttivät Svinhufvudin porukkaa vielä sen verran, että vaativat heitä kirjoittamaan uuden kirjeen. Hallituksen sijasta heitä piti puhutella kansankomissaarien neuvostona. Lopulta allekirjoitukset paperiin saatiin, juuri ennen vuodenvaihdetta.

Kuvaus reissusta löytyy mm. täältä.

Uusi Suometar kertoi matkasta 2.1.1918. Suomen ja Venäjän suhteiden järjestämiseksi oli tarkoitus perustaa ”erikoinen komitea”, mutta jo kolmea viikkoa myöhemmin tilanne muuttui siten, että Suomessa alkoi sota, jossa Venäjä tuki Helsingissä vallan kaapannutta punaista kansanvaltuuskuntaa ja teki sopimukset sen kanssa. Valkoisten voitettua sodan, sovittiin Suomen ja Venäjän suhteista lopulta vasta Tarton rauhassa 1920.

Venäläiset sotilaat olivat edelleen Suomessa. Pohjanmaalla oltiin kyllästytty venäläissotilaiden läsnäoloon.

”Rosvovalta yhdessä venäläisten ”toverien” kera uhkaa Suomen nuorta vapautta”.

”Koska ne hulikaanimellakat, jotka Etelä-Suomessa ovat kaiken syksyä synnyttäneet kauhua, rosvoutta ja yhteiskunnallista levottomuutta, ovat nyt saapuneet Etelä-Pohjanmaallekin, kuten Tuovilan ja Sundomin tapaukset osoittavat, katsoo kansalaiskokous, että Laihian yhteiskunnan on järjestäydyttävä suojaamaan jäsentensä rauhaa, henkeä ja omaisuutta.”

Pikku-uutisissa oli mielenkiintoisia tapauksia.

Ukraina pyrki tuohon aikaan tosissaan itsenäiseksi. Se olikin monimutkainen tapahtumaketju.

Saksan ja Venäjän rauhanneuvotteluista liikkui huhuja.

Erilaisia palveluksia tarjotaan ja haetaan.

Linkki Uuteen Suomettareen 2.1.1918 täällä.

Tykkää sivustamme Facebookissa ja pysy ajan tasalla, sata vuotta jäljessä!  

Vastaa