21.3.1917: ”Vahingossa surmattiin sata upseeria – lähettäkää uudet tilalle” – väkivaltaa ja vallanvaihdoksia Helsingissä

Suomi

21.3.1917 Helsingin Sanomat esittelee Suomen uuden kenraalikuvernöörin, Stahovitshin. Hänen edeltäjänsä Seyn oli muutamaa päivää aikaisemmin vangittu ja viety Pietariin. Stahovitshin nimitys herätti toiveikkuutta, sillä hän oli puolustanut Suomen oikeuksia duumassa. Kerrottiin, että hän kuuluu ”lahjakkuudestaan tunnettuun ylimyssukuun”, on naimaton ja kuuluu valtakunnanneuvostossa ”edistysmielisten eturivin miehiin”.

Stahovitsh oli kenraalikuvernöörinä syyskuuhun asti. Hänet nimettiin sitten Venäjän suurlähettilääksi Espanjaan. Hän lähti matkustamaan Espanjaan, mutta ei ehtinyt ottaa tehtävää vastaan ennen kuin lokakuun vallankumous pani tilanteen uusiksi. Stahovitsh katsoi parhaaksi olla palaamatta Venäjälle ja eli loppuikänsä Espanjassa ja Ranskassa.

Venäjän Itämeren laivastossa oli tilanne karannut aivan käsistä. HS kirjoitti ”Mieltenkuohu Itämeren laiwastossa”:

”…tapahtui suuri mieltenkuohu jolla oli järjestymätön luonne ja joka nähtäwästi oli johtunut siitä, ettei laiwasto ollut tehnyt itsellensä kyllin selwäksi maassa tapahtuwien suurten tapahtumien laatua. Näiden tapahtumain merkityksen selwittäminen oli laiwastolle sitäkin waikeampi, kun Pietarista saapui mitä erilaisimpia hälyttäwiä huhuja ja tietoja”.

Mitä sitten tapahtui? Vallankumouksesta innostuneet ja hämmentyneet matruusit surmasivat Helsingissä parissa päivässä arviolta 40-100 upseeria. Wikipedian artikkeli kertoo tapahtumien kulun. Tämän mukaan matruusit lopulta pyysivät Pietarista uusia upseereja, kun ”edelliset oli vahingossa surmattu”.

Tästä tapauksesta lähti liikkeelle punaisten käsivarsinauhojen käyttö. Monet helsinkiläiset alkoivat pitää turvallisuutensa vuoksi punaista käsivarsinauhaa, vallankumouksen merkkiä.

Tästä päästäänkin luontevasti seuraavaan aiheeseen, jota Hesari käsitteli upseerisurmien vieressä: kuka valvoisi järjestystä kaupungissa? Selvää oli, että sekaannustilassa oleva Venäjän armeija ei sitä tekisi, ja poliisikin oli vallankumauksen jälkeen lamaannuksissa. Sosiaalidemokraattinen kunnallistoimikunta ilmoitti kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle, että

Kaupunnki hyväksyi tämän ehdotuksen ja järjestystä pitämään nimettiin järjestyskaarti, jossa valtaa pitivät ”työväen eduskunta” ja kaupunginvaltuusto, ja johon kutsuttiin eri yhteiskuntaluokkia, kuitenkin siten että ”järjestäytyneellä työväellä oli etusija”.

Näin siirtyi järjestysvalta Helsingissä. Yksi askel kohti kansalaissotaa oli otettu. Tässä kohtaa täytyy huomata, että suojeluskuntia ei vielä ollut perustettu.

 

 

Vastaa