Aloitetaan tämä satavuotiskatsaus hieman kevyemmällä jutulla. Tai eihän se toki asianosaisten mielestä mikään kevyt ollut. Olihan kuitenkin kauppias Ahonen Helsingissä tullut raa’alla tavalla surmatuksi. Erikoiseksi tapauksen tekee vain se, että surmatun Ahosen lesken mukaan oli vainaja vielä kuoltuaankin sen verran reilu, että käväisi auttamassa leskeään ja poliisia vihjaisemalla, kuka surmatyön teki.

Tämä onkin aika jännä tarina. Vainaja vihjaa unessa, että surmaaja on ”eräs heidän tuntemansa nuorukainen”, joka seuraavana päivänä saapuu muina miehinä surmapaikalle.

”Mies näytti alkavan puhutella rouva A:ta, mutta poistui myymälästä rouva A:n tuijottaessa häntä hämmästyneenä.”

”Sulo kertoi, ettei hän tietänyt miehen nimeä ja selitti miehen tulleen vihaiseksi senjohdosta, että rouva A oli katsastanut häntä niin tutkivasti.”

Jostain syystä mies on nyt ”tuntematon mies”, vaikka unessa oli vielä ollut ”eräs heidän tuntemansa nuorukainen”.

Vainajan poika oli sitten lähtenyt etsimään tätä mysteerihenkilöä, jonka olikin kyseisen Sulon seurasta löytänyt. Ja kuinka ollakaan, etsiwäpoliisi oli ottanut hänet epäilyksenalaiseksi (mahtoiko tuo uni olla hyvinkin raksauttava todiste?) ja lopulta kyseinen Aksel Lindroos oli poliisikuulustelussa myöntänyt tekonsa, joskin raastuvanoikeudessa taas kieltänyt.

Juutalaiset olivat saaneet Suomessa kansalaisoikeudet vuoden 1918 alusta alkaen. Maassa oleskeli kuitenkin myös jonkin verran juutalaisia, jotka olivat ulkomailta tulleita tai muusta syystä eivät olleet Suomen kansalaisia. Eräät heistä oli nyt valuuttaneuvosto katsonut syypäiksi valuuttakeinotteluun ja siitä syystä vaati heidän karkottamistaan maasta.

”Helsinkiin tulevat Venäjän juutalaiset, jotka muuttavat kansallisuutensa ukrainalaiseksi, puolalaiseksi tai lättiläiseksi, eivät muuta tee kuin harjoittavat keinottelua valuutallamme. Viime aikoina on useita juutalaisia todettu syyllisiksi näihin keinotteluihin, joissa monesti on kysymyksessä kymmeniä miljooneja.”

Sitten päivitystä itärajan takaa.

Vienan Karjalassa tilanne oli sellainen, että suomalaisten toimesta ei heimosotaretkiä ollut enää meneillään, britit olivat poistuneet alueelta ja heidän mukanaan myös punaisista suomalaisista koostunut Muurmannin legioona. Konflikti oli nyt vienankarjalaisten ja venäläisten välinen.

Karjalaisilla oli oma toimielin, Vienan Karjalan toimikunta, joka pyrki omin voimin luomaan itsenäisen Vienan Karjalan.

Konfliktinomaisista tilanteista huolimatta oli näköjään puhelinlinja Suomesta Vienan Karjalaan saatu toimimaan, mikä oli silloisissa olosuhteissa hieno saavutus.

Paikallisuutisia Rengosta. Kun laskiaistansseja oli pidetty Koskipään torpassa, oli ”paikkakunnalla tunnettu korpirojunvalmistussakki” saapunut räyhäämään ja hieromaan tappelua. Erästä miestä oli ajettu takaa ja pahoinpidelty seipäällä päähän. ”Syynä viinamestarien kiukustumiseen lienee ollut pahoinpidellyn raittiusmielisyys”. Kaikenlaista harmia se kieltolaki tuotti.

Kunnallisvaalit olivat jälleen tulossa, tai jossakin jo ehditty pitääkin. Porvarillisen vaalitoiminnan vähäisyys harmitti Hämeen Sanomien toimitusta.

Kuitenkin, heikosta vaalityöstä huolimatta, oli Riihimäellä jo porvarilista voittanut.