29.1.1918. Kansanvaltuuskunta nimetty hallitsemaan Suomea.

Suomi, Yleinen

Työmies-lehti julkaisi 29.1., siis kaksi päivää sen jälkeen kun punaiset olivat ottaneet Helsingissä vallan, nimilistan kansanvaltuuskuntaan kuuluvista tovereista. Tämän valtuuskunnan oli määrä hallita Suomea, kunnes varsinainen vallankumoushallitus aikanaan saataisiin nimettyä. Kansanvaltuuskunnan puheenjohtajaksi nimettiin Kullervo Manner.

Keitä olivat nämä valtuuskunnan jäsenet ja miten heidän sittemmin kävi?

Puheenjohtaja Kullervo Manner. Papin poika Kokemäeltä, sosiaalidemokraattinen poliitikko ja toimittaja. Eduskunnan puhemies 1917. Pakeni 1918 sodan jälkeen Venäjälle ja toimi siellä SKP:n johtotehtävissä. Tuomittiin vankileirille, missä kuoli 1939.

Ulkoasiain valtuutettu Yrjö Sirola. Samantapainen tausta kuin Mannerilla – papin poika, toimittaja ja kansanedustaja. SKP:n johtohahmoja Venäjällä. Kääntyi Manneria vastaan ja myötävaikutti tämän tuomioon. Joutui itsekin elämänsä viime hetkillä epäsuosioon, mutta kuoli aivohalvaukseen ennen kuin joutui tuomiolle.

Sisäasiain valtuutettu Eero Haapalainen. Poliitikko ja toimittaja. Johti punakaartin sotatoimia, mutta vailla sotilaskoulutusta ei menestynyt tehtävässään. Alkoholiongelmien ja riitaantumisten vuoksi alennettiin sodan lopussa rivisotilaaksi. Pakeni toukokuussa 1918 Venäjälle. Menehtyi Stalinin vainoissa 1937.

Sisäasiain valtuutettu Adolf Taimi. Viilaaja, kotoisin Pietarista. Nousi punakaartien johtoon Haapalaisen tultua syrjäytetyksi. Pakeni 1918 Venäjälle, mutta palasi Suomeen johtamaan kommunistien maanalaista toimintaa. Vangittiin Suomessa 1929. Vapautettiin ja luovutettiin Neuvostoliittoon 1940. Kuoli Neuvostoliitossa 1954.

Oikeusasiain valtuutettu Lauri Letonmäki. Toimittaja. Pakeni Venäjälle 1918. Joutui epäsuosioon 1935 ja teki itsemurhan.

Oikeusasiain valtuutettu Antti Kiviranta. Puuseppä. Jäi ainoana kansanvaltuuskunnan jäsenenä Suomeen, mutta joutui pidätetyksi vuoden 1920 alussa ja sai vankeustuomion.

Valistusasiain valtuutettu Otto Wilhelm Kuusinen. Varmaankin kansanvaltuuskunnan tunnetuin nimi. Oli alunperin kohtuullisen maltillinen vasemmistopoliitikko, mutta kääntyi syksyllä 1917 vallankumouksen kannattajaksi. Laati ehdotuksen punaisen Suomen perustuslaiksi. Sodan jälkeen pakeni Venäjälle ja kääntyi tiukaksi bolsevikiksi. Osasi luovia Neuvostoliiton johdon kamppailuissa ja oli yksi harvoja johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka pysyivät Stalinin suosiossa koko tämän kauden ajan. Yleni Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon ja nimettiin vuonna 1939 ns. Terijoen hallituksen johtoon. Toisen maailmansodan jälkeen olisi halunnut palata Suomeen, mutta Stalin määräsi hänet jäämään Neuvostoliittoon. Haudattu Kremlin muuriin.

Raha-asiain valtuutettu Jalo Kohonen. Toimittaja ja kansanedustaja. Kuoli Stalinin puhdistuksissa 1935.

Työväenasiain valtuutettu Johan Lumivuokko. Verhoilija ja ammattiyhdistysjohtaja. Kuoli Stalinin puhdistuksissa 1938.

Maatalousasiain valtuutettu Evert Eloranta. Torpparin poika. Suunnitteli kansanvaltuutettuna yksityisen maanomistuksen kieltämistä. Pakeni Venäjälle 1918. Myöhemmistä vaiheista voidaan mainita Jumalattomien liiton kiertävän puhujan tehtävä, siis eräänlainen käänteinen maallikkosaarnaajuus. Elorannan viimeiset vaiheet Neuvostoliitossa ovat tuntemattomat.

Elintarveasiain valtuutettu Oskari Tokoi. Tutustui nuorena miehenä ammattiyhdistystoimintaan Yhdysvalloissa. Palasi Suomeen, eteni Suomen Ammattijärjestön puheenjohtajaksi ja maailman ensimmäiseksi sosialistiseksi pääministeriksi. Pakeni Venäjälle 1918. Organisoi Muurmannin legioonan, joka taisteli englantilaisten rinnalla saksalaisia ja valkoisia suomalaisia vastaan. Sai toimiensa vuoksi SKP:lta kuolemantuomion. Pakeni Venäjältä Yhdysvaltoihin, missä eli loppuelämänsä. Organisoi toisen maailmansodan aikana apua Suomelle.

Liikenneasiain valtuutettu Konstantin Lindqvist. Veturinkuljettaja ja kansanedustaja. Kuoli Pietarissa 1920 ns. Kuusisen klubin murhissa.

Posti- ja tiedotusasiain valtuutettu Emil Elo. Toimittaja. Sodan jälkeen siirtyi Oskari Tokoin kanssa Arkangeliin ja toimi Muurmannin legioonassa. Pakeni 1919 Englantiin, missä asui loppuikänsä.

Prokuraattori Matti Turkia. Sahatyömies. Ainoa kansanvaltuuskunnan jäsenistä, joka palasi sodan jälkeen Venäjältä Suomeen. Toimi jo 1920-luvulla Suomessa toimittajana ja kansanedustajana.

Kovin valoisa tulevaisuus ei siis ollut edessä tälle ryhmälle, joka tammikuussa 1918 nimettiin Suomea hallitsemaan.

*****

Työmies 29.1.1918 sisälsi myös ankaria kehotuksia kaupungin asukkaille.

”Ja muutenkin on kaikkea tarpeetonta liikuntaa kaduilla vältettävä.”

”Ikkunoista ja ullakoilta lahtarit ampuvat.” Porvarien pimeiden voimien piilopaikkoina mainitaan Fennia hotelli, Kämp, Ateneum ja Vaasan pankki.

Kansanedustajia kerrotaan pidätetyn ja sittemmin vapautetun. Keitä nämä mahtoivat olla?

Aseita kerrottiin etsittävän kaupungila kovasti. Mutta yliopistolta oli löytynyt pelkkiä puupyssyjä ja hansikkaita.

Pietarista odotettiin avuksi punakaartia, matruuseja ja kuularuiskuja.

Vastavallankumouksellisten piilottelusta varoitettiin ankarasti.

Tahattoman koominen on uutinen Seinäjoelta, jossa esimies Korhosen kerrottiin agitoineen punakaartilaisia yhtymään taisteluun venäläistä sotaväkeä vastaan. ”Samalla on hän uhmaillen kerskunut, miten mahtavia voimia on lahtareilla, että he hyvillä pommeillaan panevat vaikka koko maapallon sekasin.”

Linkki Työmieheen 29.1.1918.

Klikkaa tästä ja tykkää Facebook-sivustamme, niin pysyt ajan tasalla sadan vuoden takaisista tapahtumista!

 

Vastaa