3.3.1918. Pieniä ja suuria murheita punaisessa Suomessa.

Suomi, Yleinen

Maaliskuussa 1918 oli ehkäpä se normaalein kuukausi punaisen Suomen lyhyessä historiassa. Kansanvaltuuskunta oli saanut Etelä-Suomessa hallinnon jotenkin pyörimään, vaikka epäselvyyksiä käytännöissä ja komentosuhteissa olikin paljon. Vielä ei ollut kuitenkaan koittanut tappiota edeltänyt sekasorto ja hätätila. Työmies-lehti 3.3. tarjoaa aikamatkan Helsinkiin, jossa yritettiin toimia ja selviytyä uusissa ja epävakaissa oloissa.

Päivän isoin uutinen koski Suomen (siis kansanvaltuuskunnan) ja Venäjän (siis bolsevikkien) välistä valtiosopimusta. Lehdessä kerrotaan sopimuksesta hyvin lyhyesti, koskien vain rajalinjauksia ja valtioiden omaisuuksien järjestelyä. Rajalinjoissa mielenkiintoinen kohta on Petsamon eli Jäämeren rannikon luovuttaminen Suomelle. Tätä kohtaa valkoisen Suomen neuvottelijat myöhemmin hyödynsivät Tarton rauhanneuvotteluissa 1920 ja onnistuivat neuvottelemaan Petsamon Suomelle.

Sopimukseen sisältyi myös kohta, jossa Venäjän kansalaiset saivat lupauksen ”mahdollisimman helpoista ehdoista” valtiollisten oikeuksien saamiseen Suomessa. Tästä ei Työmies maininnut.

Lehdessä on toista sivua tilannetietoja Suomen sotarintamalta. Kerrotaan punakaartien voitoista ja lahtarien raakalaismaisuudesta Tässä lyhyt ote:

Taisteluissa kaatuneiden kuolinilmoituksissa muistetaan ”vapaustaistelussa kuolleita”. Aivan kuten samaan aikaan valkoisella puolella.

Mitenköhän tosissaan tämä pitäisi ottaa?

Iso joukko työnantajia oli tuomittu vallankumousoikeuksissa. Yleinen tapaus oli sellainen, että työntekijät vaativat palkkoja edellissyksyn suurlakon ajalta, ja työnantajan edustajat tuomittiin poissaolevana maksamaan palkat ja lisäksi sakkoa.

 

Elintarvikkeista oli pulaa, mutta onneksi ”Turussa toimii komisarion valvonnan alla kalapörssi, joka välittää mitä suurimmat määrät tuoreita hailija niitä tarvitseville.” ”Elintarvikelautakunnat voisivat ottaa edelläolevan huomioon.”

Saapasnahastakin oli pulaa: ”Kehoitamme paikallisia Punaisen Kaartin muonituskomiteoita ottamaan haltuunsa kaikki kullakin paikkakunnalla löytyvät saappaisiin sopivat rasva- ja boksinahat…” ”Tarvitsemme tuhansia paria saappaita, mutta emme saa tehtaita käyntiin, kun meillä ei ole päällisnahkaa.”

Punakaartien omavaltaisuus oli ongelma kaikkialla punaisessa Suomessa. Näissä ilmoituksissa kielletään punakaarteja häiritsemästä postin ja tullin toimintaa – mikäli näiden virastojen virkailijat eivät olleet vastavallankumouksellisia. ”Tulee muistaa, että vallankumous ei ole samaa kuin anarkia.”

Ilmeisesti kotitarkastuksien ym. tekemiseen oli ylimääräisiäkin innokkaita.

Metsähallituksen virkailijat olivat karkuteillä ja olivat vieneet avaimet mennessään. Näin oli myös monissa muissa virastoissa. Virkamiehet boikotoivat yleisesti punaisen hallinnon toimintaa.

Ulkomaanpuheluita saivat puhua vain sellaiset, jotka ”tavalla tai toisella ovat vallankumouksen palveluksessa”.

Painotalo ilmoitti olevansa auki Suomen Kansainvaltuuskunnan Työasiain-Osaston suostumuksella.

Monilla yrityksillä oli erimielisyyksiä ja kahnauksia uuden punaisen hallinnon kanssa, mutta salolainen osakeyhtiö Vanamo käänsi tilantee siten, että se nosti punakaartin sairaalan lääkärin mainosmiehekseen.

Vaikka kuinka oli sota ja pula-aika, niin sivullisten huomiotta saattoi tilata itsemääräämis- ja ehkäisy-oppaan ja ”Suojelusesinenäytteitä”.

Linkki Työmies-lehteen 3.3.1918.

Tykkää Facebook-sivustamme ja seuraa sadan vuoden takaisia tapahtumia!

One thought on “3.3.1918. Pieniä ja suuria murheita punaisessa Suomessa.

  • Ulkolinjapuhelut olivat valtakunnan sisäisiä puheluita, eivät ulkomaanpuheluita.

Vastaa käyttäjälle Eero Länsiluoto Peruuta vastaus