30.6.1919. Heimosodat kääntyvät tappiota kohti.

Suomi, Venäjä, Yleinen

Lyhyen tauon jälkeen luodataan taas sadan vuoden takaisia juttuja. Keskikesä 1919 oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Voisi sanoa Suomen olleen sodassa, vaikka virallista sotaa ei ollutkaan julistettu. Toisaalta, eipä ollut Tarton rauhaakaan vielä Neuvosto-Venäjän kanssa tehty. Sotatila tai sodan uhka vallitsi rajalla koko Karjalan alueella ja kukaan ei vielä tiennyt mihin suuntaan tapahtumat lopulta kääntyisivät.

Aunuksen Karjalan sotaretki jatkui yhä. Suomalaisjoukkojen eteneminen oli tyssännyt ja vihollinen (venäläiset ja suomalaiset punaiset) alkoivat päästä voitolle. Vihollinen hyökkäsi laivaston avulla Laatokalta. Suomalaisten vapaaehtoisten kontrahdit lähestyivät loppuaan. Sotaretki lähestyi tappiollista loppuaan.

Inkerinmaan suomalaiset olivat myös aloittaneet taistelun punavaltaa vastaan. Heillä oli pyrkimyksenä liittoutua valkoisten venäläisten kanssa taistelussa bolsevikkeja vastaan. Inkeriläisten pettymykseksi valkoisetkaan venäläiset eivät ollet kiinnostuneet antamaan inkeriläisille itsehallintoa, itsenäisyydestä puhumattakaan.

Tässä raportoidaan Venäjän bolsevikkien hyökkäyssuunnitelmista Suomea vastaan. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla asiantuntijoiden näkemyksiä. Kuinka vakava tuo hyökkäyksen uhka mahtoi olla?

Tässä pitempää kuvausta siitä, miten inkeriläisten toive tuesta valkoisten venäläisten taholta päättyi katkeraan pettymykseen.

Itsenäisyyden tunnustuksia tipahteli m,aailmalta. Tässä vaiheessa oli Italian kuninkaallinen hallitus päättänyt tunnustaa Suomen tasavallan – ”täysin sen harrastuksen mukaisesti, jota Italian kansa on aina tuntenut Suomen kansallisia pyrkimyksiä kohtaan.”

Hyvä harrastus.

Sitten muunlaisiin asioihin.

Satakunnassa oli vietetty hauskaa juhannusta.

”… kokoontunut noin parisataa henkeä Kannanmaahan, tällä kertaa miehet varustettuina mauser-pistooleilla, browningeilla sekä suurin osa vahvasti humalassa.”

Vain reilua vuotta aikaisemminhan oli Satakunnassakin käyty sotaa. Juhannuksena se taisi laimahtaa uudelleen käynbtiin. Ikävä kyllä joku sai tässäkin kahakassa surmansa.

Tällaistakin asiaa oli jollakin aikaa miettiä. Pitäisikö lipun olla lippu vai lappu. Ja toisaalta, pitäisikö lipun olla hulmuri tai liehuri.

Pohdiskelu ei ilmeisestikään johtanut mihinkään toimenpiteisiin.

Perehtyäksenne tämän artikkelin leikeaineistoihin alkuperäisessä kontekstissaan, klikatkaa seuraavia linkkejä:

Uuden Suomen Iltalehti

Karjala 29.6.1919

Ja jos ette vielä seuraa meitä ”Facebookissa”, klikatkaa tässä olevaa linkkiä – näin pysytte mukavasti ajan tasalla, sata vuotta myöhässä.

Tapaamisiin, jälleen uusien sata vuotta vanhojen asioiden parissa!

Vastaa