5.3.2017 Torpparikiistoja ja yliluonnollisia ilmiöitä

Suomi, Yleinen

 

Maaliskuun ensimmäinen viikko koitti. Vain muutamaa päivää myöhemmin Pietarissa alkaisivat suuret levottomuudet ja Venäjän keisari luopuisi vallasta. Mutta 5.3.1917 ei sitä vielä tiedetty.

Tällä kertaa katsellaan, mitä vasemmistolehti Työmies uutisoi.

Mäntässä herätti paheksuntaa voin jakelu. Voi näyttääkin olleen hyvin yleinen riidan aihe tuolloin. Sitä ei noin vain haettu kaupan hyllyltä vaan sen jakelu (tai puute) oli merkittävää vallankäyttöä.

”Mänttäyhtiö ominut elintarwelautakunnan woin.”

”Wilppulan elintarwelautakunta on senaatin wointarkastusasemalta tilannut 2000 asukastansa kohti 8 astiaa woita wiikossa. Tästä määrästä ei kumminkaan ole saapunut kuin 4 astiaa wiikossa ja senkin on Mäntän tehdasyhtiö jo parina wiikkona kiirehtänyt ottamaan ulos rautatieltä sekä jakanut woin waan oman tehtaansa työläisille, wälittämättä ollenkaan muista paikkakuntalaisista, jotka nekin kaikki owat kowassa woinpuutteessa.”

Sitten irvailtiin talonpojille siitä, että nämä olivat huolestuneet maataloustyöntekijöiden karkaamisesta teollisuustyöhön parempien palkkojen perässä.

”Sodanjälkeisen työwoiman saanti on muodostunut ´polttawaksi kysymykseksi´ maamiehille ja nimenoman maatalouspolitikoitsijoille. Eikä suotta. Heillehän on paraiten tunnettua harjoittamansa maatyöläisten karkoituspolitiikka. Hehän owat tieten tahtoen työtäneet irtainta wäkeä pois maaseudulta metsä- ja teollisuustöihin, etenkin kahden, kolmen wiimeisen wuoden aikana, selittämällä, että ’maamiehen ei nykyään kannata yrittää mitään – rajahinnat on esteenä.”

Rajahinta oli läänin tai kunnan määräämä ylin sallittu hinta elintarvikkeelle. Niitä oli määrätty, sillä elintarvikkeiden hinnat olivat pulan vuoksi nousseet kohtuuttomiksi.

Nyt viljelijät olivat kuitenkin huolissaan siitä, että tarvittavaa työvoimaa ei tahtonut tiloille aina löytyä- teollisuus ja metsäyhtiöt nimittäin maksoivat parempia palkkoja. Työmies-lehti irvaili Savo-lehdessä kirjoittaneelle O.Nylanderille, joka oli hahmotellut suunnitelmaa työvoiman houkuttelemiseksi palkkoja nostamatta.

”Hän luulee nyt wiimeinkin keksineensä keinon talonpoikain palkkatyöwoiman tarpeen tyydyttämiseksi ja ihmeellisen keinon.”

”Mikähän ihmelääke tuo O.N:n keksintö mahtaneekaan olla, mikä saa työwäestön wastoin wallitsevaa maailman järjestelmää ahnehtimalla pienempää työpalkkaa hylkäämään suuremman? O.N. wastaa: Tarjoamalla heille sellaiset olot, että ne kiinnittäwät heitä maatöihin.”

”Muonamiehet talonpoikaisuutta tukemaan! Niille O.N:n ehdotuksen mukaan tullaan laittamaan omat rakennukset, puutarhat jalostettuine omenapuineen ja marjapensaineen, perunamaa ja kaswitarha, missä kaswatetaan aimo kaalinpäitä, joita syödään läskin kanssa.”

Työmies-lehteä ei tämä idea innostanut. ”Miksi ei herra O.N, tehnyt ehdostustaan jo moniaita wuosia ennemmin? Miksi ei waroittanut talonpoikiaan häätämästä torppareitaan ja työttömyydellä karkoittamasta päiwätyöläisiään maataloudesta pois teollisuuskeskuksiin ja kaupunkeihin.”

Mikä sellainen muonamies sitten oli? Selitys löytyy täältä.

Jutussa mainituista torpparihäädöistä taas kuuluisin esimerkki löytyy täältä.

Laki torpparien vapauttamisesta annettiin puolitoista vuotta tämän jutun kirjoittamisen jälkeen, lokakuussa 1918.

Lehti löytyy täältä: http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1190114?page=1

 

Niin, ja sitten se otsikossa luvattu yliluonnollinen ilmiö.

”Lehtimäeltä kuuluu kummia. ´Ilkka´, jonka erikoisuutena on avaruuksien ja henkimaailman salaisuudet, on lähettänyt edustajansa paikalla käymään.”

(Mielenkiintoinen luonnehdinta Ilkka-lehden erikoisalasta. Nykysin se on kai vähän erilainen)

”Ja ´Paikallakäynyt´ antaa lehdessä wallan pöyristyttäwiä kuvauksia wihtahousun, eli sen wanhan madon, mekastuksista Lehtimäen sydänmaalla olewassa Pellosmaan kruununtorpassa. Jouluaattoaamusta saakka se on siellä rikuseerannut alkaen toimintansa lehmän rohtopullon wiskaamisella akkunalta tuwan nurkkaan. Rikuseeraus on sitten jatkunut waihtelewin muodoin etupäässä nawetassa, lehmien luona, joita se päästi irti kymmenenkin kertaa päiwässä ´päröittämällä witsaperäimet´. Kun ei muu näyttänyt enää auttawan kytkettiin lehmät rautariimuilla ja munalukoilla kiinni. Mutta katso: hetken perästä ne taas wapaina käweliwät ja peräimet oliwat kappaleina.”

”Laajan kuwauksensa lopettaa ´Paikallakäynyt´ lausumalla, että hänen aikanaan kyllä yritettiin tarkastella wihtahousun konsteja, mutta ei se silloin niitä näyttänyt.”

”Ja Pellosmaan torppa on muuttunut oikeaksi pyhiinwaelluspaikaksi, jossa sunnuntaisin käy yli satakin henkeä, joille ohrakahwin höysteeksi kerrotaan edellämainittuja ja wielä paljon kummempia juttuja.”

 

Vastaa