7.7.1919 ”…wasempaan käsiwarteen poltetaan punakaartin leima…”

Suomi, Venäjä, Yleinen

Tällä kertaa perehdymme sadan vuoden takaisiin asioihin Vaasassa ilmestyneen työväenlehti ”Työläisen” jalanjäljissä. Katselmoidaan tapahtumia Suomen itärajalla sekä paikallisempia, mutta yhtä kaikki ikäviä sattumuksia Pohjanmaalta.

Ensiksi raporttia Suomen kaakkoisrajalta, siis Inkerinmaan rajalta. Sehän oli siihen aikaan suomenkielistä aluetta rajan molemmin puolin. Inkerinmaan suomalaiset yrittivät kapinoida valtaan nousseita bolsevikkeja vastaan, mutta heikosti varustautuneida heidän kapinansa tukahdutettiin.

Tässä on mielenkiintoista se, miten tuomitsevasti suomalainen työväenlehti kesällä 1919 kirjoitti Venäjän punaisten toimista.

Inkeristä Suomeen paenneiden ylläpito aiheutti päänvaivaa Viipurin läänissä. Avustuskeinona oltiin päätymässä lainarahoitukseen.

Hiukan pohjoisempana. Aunuksen Karjalassa, suomalaisten varustama vapaaehtoisjoukko oli kärsimässä kirvelevän tappion. Joukon päämääränä oli ollut vapauttaa Aunus bolsevikeista ja mahdollisesti liittää se Suomeen. Mutta vihollinen, suomalaiset ja venäläiset punaiset, oli ottanut laivaston käyttöön ja hyökännyt Laatokalta. Tähän heimosoturit eivät pystyneet vastaamaan. Kun samaan aikaan vapaaehtoisjoukon taistelumotivaatio alkoi huveta myös huonon huollon vuoksi, ja useiden sotilaiden kontrahdit päättyivät, oli edessä noyryyttävä paluu Suomen rajojen sisäpuolelle. Suomen valtiovalta oli sotaretkellä puolittain mukana – hyväksyi lähdön, mutta ei antanut suoraan materiaalista tukea tai asevelvollisia retkelle. Tämä panostus ei selvästikään riittänyt.

Paikallisempia uutisia. Eläinkunta oli vaikeuksissa teknisen kehityksen kanssa. Laitumia ja rautateitä ei oltu erotettu aidoin.

Jonkinlainen kultareunus on tähänkin tarinaan näköjään löydetty.

Eikä vain lehmät, myös koirat joutuivat lisääntyvän liikenteen uhreiksi. Aivan rekisterinumeroltaan mainiten kerrotaan auton ”S-366” rumasti ajanen sillalla hölkytelleen koiran yli.

”Sietäisi autonkuljettajain antaa vähän suurempi arvo toisillekin ”maantiematkailijoille” eikä noin vain päälle ajaa, sillä tämäkään tapaus ei ollut mikään hauska nähtävyys sivullisillekaan.”

Tällaista tänään – varmistakaa aitiopaikkanne sadan vuoden takaisten asioiden seurantaan tapahtumarikkaana kesänä 1919 ryhtymällä seuraamaan julkaisuamme ”Facebook”-toiminnon kautta.

”Työläinen” -lehden kopion päivämäärältä 7.7.1919 löydätte täältä.

Vastaa