8.2.1920. Venäjän vastainen raja suljettu ruttovaaran vuoksi.

Suomi

Ei tässä nyt ihan sadan vuoden mittaisia taukoja ole tarkoitus pitää, mutta muutama viikko on taas vierähtänyt ilman uutta satavuotispäivitystä. Palaamme päiväjärjestykseen katselmoimalla, miltä asiat näyttivät Aamulehden raportoimana tasan sata vuotta sitten, 8.2.1920.

Venäjän vastaisen rajan valvonta oli edelleen, yli kaksi vuotta itsenäisyysjulistuksen jälkeen, pahasti levällään. Rajan yli kulki edelleen luvatta sekä ihmisiä että tavaraa. Punaisia kumouksellisia kulki Suomen ja Venäjän välillä, mikä hermostutti viranomaisia. Rajavalvonnasta vastasi monta viranomaista, joiden yhteistyö oli heikkoa. Rajavartijoita myös lahjottiin. Nyt rajavalvonnan johto oli päätetty keskittää rajamaan komendantille.

Välittömänä ratkaisuna oli päätetty sulkea raja toistaiseksi kokonaan. Täydellistä sulkua perusteltiin paitsi salakuljetutuksen, myös ruttovaaran torjumisella.

Viro oli jo tehnyt rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa, Suomi ei vielä. Viro lupasi vapaussodassaan taistelleille suomalaisille maata, mikäli he lähtisivät Viron valtion alamaisiksi. Ilmeisesti hyvin harva tarttui tähän tarjoukseen.

Pontikankeiton lisäksi myös laiton tupakan valmistus oli viranomaisten riesana. Koska tupakkaa, toisin kuin alkoholia, ei sinänsä pidetty haitallisena (vaan päinvastoin oltiin huolissaan siitä, olisiko tupakkaa varmasti riittävästi saatavilla), oli tässä kysymys ainoastaan veronkiertoon puuttumisesta. Tupakkaa sai kyllä valmistaa ja myydä, kunhan maksoi veron. Veronmaksua valvoivat tullihallituksen tupakkaverokonttorin tupakkakontrollöörit.

Jää tai kelirikko ei enää estänyt postin kulkua Suomenlahden yli. Kolme lentokonetta oli alkanut kuljettaa postia Helsingin ja Tallinnan välillä.

Sata vuotta sitten ei ollut mikään ongelma julkaista rikoksen yrittäjän nimeä. Myöskään rikoksen yrittäjän takaa-ajaminen ei ilmeisesti ollut tuomittavaa. Uutinen ei kerro, kuka Lauri Lehden lopulta sai kiinni.

Viime aikoina eräät kaupungit ovat ottaneet käyttöön lumensulatuskoneita. Kyseessä ei ole mikään uusi asia. Sata vuotta sitten oli lumensulatuskone Tampereella niin vanha juttu, että siihen oli jo ehditty kyllästyä. Uudempi asia oli laivojen siirtäminen maata pitkin Näsijärvestä Pyhäjärveen.

Sijaisperhettä haettiin tällä tavoin vuonna 1920.

Mietin tästä vain, että jos henkilö oli varmasti tunnettu, olisiko ollut tehokkaampaa etsiä hänet suoraan käsiinsä? Jos nyt kuitenkin jollakulla vielä polttelee Mäntylän varastettu maitokannu komerossa, niin heti palauttamaan Tampereen asemalle, mars.

Kyrenius (Syyrian maaherra?) oli löytänyt rahaa. Sitä sai periä… tuntomerkkejä vastaan?

Tämä ilmoitus saattoi kiinnostaa moniakin!

Oli aika, jolloin ”Aikamme uskonnollinen tarve”, ”Orpolasten huolto”, ”Kansantalous” ja ”Lampaanhoito” mahtuivat ihan helposti saman tilaisuuden ohjelmaan. Huomatkaa myös ”kahviloma”.

Amerikasta saapui Suomeen ennenkuulumattomia juttuja, kuten vaikka adventismi. Ongelma siinä oli ennen kaikkea lauantain vietto pyhäpäivänä, joka teki haittaa ”monessa suhteessa liike-elämällekin”.

Pauvres honteux? Sellaisten hyväksi järjestettiin arpajaiset ja juhla-iltama. Piti aivan tarkistaa, mitä nämä ”häveliäät puutteenalaiset” olivat.

”… sillä viitattiin erityisesti taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneisiin henkilöihin, jotka eivät aiemman asemansa tai säätynsä vuoksi voi turvautua yhteiskunnan apuun.”

Sata vuotta sitten pelattin Tampereella vielä jääpalloakin. Sittemmin jäähallit pilasivat koko homman. Eikä kehitys näytä tänä päivänä menevän yhtään parempaan suuntaan, pikemminkin päinvastoin.

Tuosta lukemaan Aamulehteä 8.2.1920!

Ja tuosta tykkäämään Facebook-sivustamme! Tervetuloa! Sata vuotta myöhässä olevilla on aina hauskempaa!

Vastaa